jäljet ● silmät ● suunnat ● +

blogi siirtyy bloggerista tumbleriin! 
vastedes minut löytää osoitteesta 

asiatontaoleskelua.tumblr.com

sillä no, minä vaan satun pitämään tumblerista henkilökohtaisesti enemmän kuin bloggerista.
(luen täältä kuitenkin edelleen muiden blogeja. oon koukussa niihin. ja eihän sitä tiedä, keksinkö tänne puolelle sitten joskus jotain muuta. ehkä.)

klikkailkaahan kirjanmerkkeihin :---)
tai jos joku omistaa tumblrin, niin + follow klik klik!







olen kuumeinen, musteeseen ja matkoihin
vaikka lentoliput on varattuna kahteenkin paikkaan
tai sitten juuri siksi, koska meinaan olla malttamaton.
edellistä reissua oli hauska muistella juuri.
heinäkuun viimeisistä viikoista tuntuu olevan pieni ikuisuus

Tunnisteet: i norge, näin, pohjoisessa, road trip, wanderlust

tästä kaikesta tuntuu olevan paljon kauemmin kuin hieman yli kaksi vuotta.
vanhojen päiväkirjojen lukeminen on kiehtovaa, aivan kuin kelaisi silmiensä edessä pätkiä elokuvasta jonka on unohtanut nähneensä.
täytyy olla varovainen. yleensä innostun penkomaan liikaa ja jään lopulta haahuilemaan omituiseen irralliseen haikeaan tilaan,
ihan kuin unohtaisin itseni sinne jonnekin, menneeseen.


------------------------------------------------------------------------------------------



tänään oli mitääntekemättömyyspäivä
ja juuri siksi ehkä niin ihana
 
heräsin T:n asunnosta, mittasin kuumeen, jumitin, tiskasin 
poljin tokkuraisena kauppaan ostamaan aamupalaa
maleksin take away -kahvin ja muovipussin kanssa kirjaston taakse
luin ja mutustelin omenapuun alla väistellen ampiaisia
siirryin aurinkoiselle penkille kylmetyttyäni varjossa
kävin musiikkiosaston vessassa ja lainasin lisää levyjä
sain puhelun anttilan mieheltä, kameroita on taas varastossa, menin ja ostin
kuljeksin takaisin kirjaston pihalle lukemaan ja musta mies istui seuraan
juttelin sitten sen kanssa aika kauan niitä näitä ja yritin saada selvää aksentista
se opiskelee suomessa kivimieheksi ja haaveilee hyvästä työstä,
rahasta ja mustasta vaimosta jolla on nice big ass ja perheestä sen kanssa
nyt se vaan on fucked up ja pelaa kotonaan shakkia tietokonetta vastaan 
viimein kyllästyin, lähdin enkä antanut puhelinnumeroani
poljin jo läntisen hautausmaan ohi, mutta käännyin takaisin 
muistin paikan, vaikka viime kerrasta oli melkein kaksi vuotta
istuin hiekalle ja aloin jutella
ja kun olikin jo hämärää ja joka paikka puutunut
kiitos kun kuuntelit, nähdään taas  
vaikka mitä muutakaan se olisi voinut kuin kuunnella
sehän on kuollut 


------------------------------------------------------------------------------------------


PS. mitääntekemättömyyspäivän määritelmä on selvästi muuttunut mielessäni aika radikaalisti vuosien kuluessa. nykyään mitääntekemättömyyspäivä tarkoittaa sitä, ettei välttämättä edes poistu asunnostaan. ei sitä, että herää jostain muualta kuin kotoa, pyöräilee kilometrikaupalla, käy kaupassa, lukee kirjaa, viettää aikaa ulkona, käy kirjastossa, ostaa kameran, juttelee tuntemattomalle ja käy hautausmaalla.
(vielä joskus olen taas se tyttö, jolle tuollainen toimeliaisuus tuntuu ihanalta mitääntekemättömyydeltä.)

Tunnisteet: joskus, kirjoitus

nukuin hirvittävän pitkään kuten viime päivinä muutenkin. päästin hempeänkirpeän ilman sisään ikkunasta viemään unitunkkaisuuden mennessään ja kuuntelin seinien takaa kuuluvaa melskettä.

hankin matkakorttiini lisää aikaa ja tein siitä huolimatta pitkän kävelylenkin. ohikulkumatkallani löysin uffilta neuleen, jossa minulla on ihanan kotoisa olo. se tuntuu sellaiselta, että sillä on mukava tarina takanaan ja edessään.

seurasin, kuinka rappukäytävässä mies seisoi nimitaulun edessä etsien oikeaa kerrosta. hississä se kysyi mikä se on missä on vee ja kaksi iitä, eikö se oo vitonen, eiku kasi. seiska, kerroin. valitti, miksei voi olla suomen kielellä asiat ja kiitti.

sain kaksi yllätyskirjettä! toisessa oli muumimamman voimajuoma -teetä ja pimeässä hohtava vaaleanpunainen rannekoru, toisessa vilkkuvaloin koristettu muumikortti. taidan vetää puoleeni muumiasioita.

katsoin virgin suicidesin sohvalla, joka oli tällä kertaa oikeinpäin kasattu, ja puhaltelin kevyitä pilviä avoimesta ikkunasta. join colaa ja yritin tunnistaa puiden välistä pilkistävän valoisan tornin, mutten onnistunut.

poljin vaivalloisesti etenevällä, vanhalla ja rakkaalla jones-nimisellä pyörälläni hiljaisilla kaduilla ja hengitin keuhkot täyteen syksyntuoksuista ilmaa. onneksi neuleeni hihat olivat pitkät. pian tarvitsen lapaset iltaisin.

istuin pihalla keinussa kauan, mahdun siihen juuri sopivasti. kuuntelin musiikkia ja keinuin hiljalleen pimeässä katse kohti yötaivasta. en laskenut tähtiä enkä aikaa.

this weather's bringing it all back again

kuva: tumblr.com

Tunnisteet: tänään

lokakuussa vihreiden vaahteranlehtien löytäminen on vaikeaa
mutta keltaisissa kultaisissa oli riemukasta kahlata ja yksi kulta kiipesi puuhun
kuulas taivas hymyili, ja kirpeä ilma puhalsi poskille omenoita

isä kysyi äidiltä hei käytsä usein täällä, tulin aika hyvälle tuulelle
siksi kai käynkin aika usein täällä, juna- ja bussimatkan päässä jossa
olohuoneessa on sata tikkaria ja mahjongin voittoprosentti 96 (olen koukussa)

Tunnisteet: albumiaarre, lyhyesti, näin, tänään

psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.

blogi siirtyy bloggerista tumbleriin! 
vastedes minut löytää osoitteesta 

asiatontaoleskelua.tumblr.com

sillä no, minä vaan satun pitämään tumblerista henkilökohtaisesti enemmän kuin bloggerista.
(luen täältä kuitenkin edelleen muiden blogeja. oon koukussa niihin. ja eihän sitä tiedä, keksinkö tänne puolelle sitten joskus jotain muuta. ehkä.)

klikkailkaahan kirjanmerkkeihin :---)
tai jos joku omistaa tumblrin, niin + follow klik klik!


olen kuumeinen, musteeseen ja matkoihin
vaikka lentoliput on varattuna kahteenkin paikkaan
tai sitten juuri siksi, koska meinaan olla malttamaton.
edellistä reissua oli hauska muistella juuri.
heinäkuun viimeisistä viikoista tuntuu olevan pieni ikuisuus

Tunnisteet: i norge, näin, pohjoisessa, road trip, wanderlust

tästä kaikesta tuntuu olevan paljon kauemmin kuin hieman yli kaksi vuotta.
vanhojen päiväkirjojen lukeminen on kiehtovaa, aivan kuin kelaisi silmiensä edessä pätkiä elokuvasta jonka on unohtanut nähneensä.
täytyy olla varovainen. yleensä innostun penkomaan liikaa ja jään lopulta haahuilemaan omituiseen irralliseen haikeaan tilaan,
ihan kuin unohtaisin itseni sinne jonnekin, menneeseen.


------------------------------------------------------------------------------------------



tänään oli mitääntekemättömyyspäivä
ja juuri siksi ehkä niin ihana
 
heräsin T:n asunnosta, mittasin kuumeen, jumitin, tiskasin 
poljin tokkuraisena kauppaan ostamaan aamupalaa
maleksin take away -kahvin ja muovipussin kanssa kirjaston taakse
luin ja mutustelin omenapuun alla väistellen ampiaisia
siirryin aurinkoiselle penkille kylmetyttyäni varjossa
kävin musiikkiosaston vessassa ja lainasin lisää levyjä
sain puhelun anttilan mieheltä, kameroita on taas varastossa, menin ja ostin
kuljeksin takaisin kirjaston pihalle lukemaan ja musta mies istui seuraan
juttelin sitten sen kanssa aika kauan niitä näitä ja yritin saada selvää aksentista
se opiskelee suomessa kivimieheksi ja haaveilee hyvästä työstä,
rahasta ja mustasta vaimosta jolla on nice big ass ja perheestä sen kanssa
nyt se vaan on fucked up ja pelaa kotonaan shakkia tietokonetta vastaan 
viimein kyllästyin, lähdin enkä antanut puhelinnumeroani
poljin jo läntisen hautausmaan ohi, mutta käännyin takaisin 
muistin paikan, vaikka viime kerrasta oli melkein kaksi vuotta
istuin hiekalle ja aloin jutella
ja kun olikin jo hämärää ja joka paikka puutunut
kiitos kun kuuntelit, nähdään taas  
vaikka mitä muutakaan se olisi voinut kuin kuunnella
sehän on kuollut 


------------------------------------------------------------------------------------------


PS. mitääntekemättömyyspäivän määritelmä on selvästi muuttunut mielessäni aika radikaalisti vuosien kuluessa. nykyään mitääntekemättömyyspäivä tarkoittaa sitä, ettei välttämättä edes poistu asunnostaan. ei sitä, että herää jostain muualta kuin kotoa, pyöräilee kilometrikaupalla, käy kaupassa, lukee kirjaa, viettää aikaa ulkona, käy kirjastossa, ostaa kameran, juttelee tuntemattomalle ja käy hautausmaalla.
(vielä joskus olen taas se tyttö, jolle tuollainen toimeliaisuus tuntuu ihanalta mitääntekemättömyydeltä.)

Tunnisteet: joskus, kirjoitus

nukuin hirvittävän pitkään kuten viime päivinä muutenkin. päästin hempeänkirpeän ilman sisään ikkunasta viemään unitunkkaisuuden mennessään ja kuuntelin seinien takaa kuuluvaa melskettä.

hankin matkakorttiini lisää aikaa ja tein siitä huolimatta pitkän kävelylenkin. ohikulkumatkallani löysin uffilta neuleen, jossa minulla on ihanan kotoisa olo. se tuntuu sellaiselta, että sillä on mukava tarina takanaan ja edessään.

seurasin, kuinka rappukäytävässä mies seisoi nimitaulun edessä etsien oikeaa kerrosta. hississä se kysyi mikä se on missä on vee ja kaksi iitä, eikö se oo vitonen, eiku kasi. seiska, kerroin. valitti, miksei voi olla suomen kielellä asiat ja kiitti.

sain kaksi yllätyskirjettä! toisessa oli muumimamman voimajuoma -teetä ja pimeässä hohtava vaaleanpunainen rannekoru, toisessa vilkkuvaloin koristettu muumikortti. taidan vetää puoleeni muumiasioita.

katsoin virgin suicidesin sohvalla, joka oli tällä kertaa oikeinpäin kasattu, ja puhaltelin kevyitä pilviä avoimesta ikkunasta. join colaa ja yritin tunnistaa puiden välistä pilkistävän valoisan tornin, mutten onnistunut.

poljin vaivalloisesti etenevällä, vanhalla ja rakkaalla jones-nimisellä pyörälläni hiljaisilla kaduilla ja hengitin keuhkot täyteen syksyntuoksuista ilmaa. onneksi neuleeni hihat olivat pitkät. pian tarvitsen lapaset iltaisin.

istuin pihalla keinussa kauan, mahdun siihen juuri sopivasti. kuuntelin musiikkia ja keinuin hiljalleen pimeässä katse kohti yötaivasta. en laskenut tähtiä enkä aikaa.

this weather's bringing it all back again

kuva: tumblr.com

Tunnisteet: tänään

lokakuussa vihreiden vaahteranlehtien löytäminen on vaikeaa
mutta keltaisissa kultaisissa oli riemukasta kahlata ja yksi kulta kiipesi puuhun
kuulas taivas hymyili, ja kirpeä ilma puhalsi poskille omenoita

isä kysyi äidiltä hei käytsä usein täällä, tulin aika hyvälle tuulelle
siksi kai käynkin aika usein täällä, juna- ja bussimatkan päässä jossa
olohuoneessa on sata tikkaria ja mahjongin voittoprosentti 96 (olen koukussa)

Tunnisteet: albumiaarre, lyhyesti, näin, tänään