tiistaina
"Olen vellonut jossain unen rajamailla ja kuunnellut lumiaurojen raapimista ikkunan takaa, miettinyt kuljettajien elämiä. Omaani. Nukahtanut niihin."
tästä kaikesta tuntuu olevan paljon kauemmin kuin hieman yli kaksi vuotta.
vanhojen päiväkirjojen lukeminen on kiehtovaa, aivan kuin kelaisi silmiensä edessä pätkiä elokuvasta jonka on unohtanut nähneensä.
täytyy olla varovainen. yleensä innostun penkomaan liikaa ja jään lopulta haahuilemaan omituiseen irralliseen haikeaan tilaan,
ihan kuin unohtaisin itseni sinne jonnekin, menneeseen.
------------------------------------------------------------------------------------------
tänään oli mitääntekemättömyyspäivä
ja juuri siksi ehkä niin ihana
heräsin T:n asunnosta, mittasin kuumeen, jumitin, tiskasin
poljin tokkuraisena kauppaan ostamaan aamupalaa
maleksin take away -kahvin ja muovipussin kanssa kirjaston taakse
luin ja mutustelin omenapuun alla väistellen ampiaisia
siirryin aurinkoiselle penkille kylmetyttyäni varjossa
kävin musiikkiosaston vessassa ja lainasin lisää levyjä
sain puhelun anttilan mieheltä, kameroita on taas varastossa, menin ja ostin
kuljeksin takaisin kirjaston pihalle lukemaan ja musta mies istui seuraan
juttelin sitten sen kanssa aika kauan niitä näitä ja yritin saada selvää aksentista
se opiskelee suomessa kivimieheksi ja haaveilee hyvästä työstä,
rahasta ja mustasta vaimosta jolla on nice big ass ja perheestä sen kanssa
nyt se vaan on fucked up ja pelaa kotonaan shakkia tietokonetta vastaan
viimein kyllästyin, lähdin enkä antanut puhelinnumeroani
poljin jo läntisen hautausmaan ohi, mutta käännyin takaisin
muistin paikan, vaikka viime kerrasta oli melkein kaksi vuotta
istuin hiekalle ja aloin jutella
ja kun olikin jo hämärää ja joka paikka puutunut
kiitos kun kuuntelit, nähdään taas
vaikka mitä muutakaan se olisi voinut kuin kuunnella
sehän on kuollut
------------------------------------------------------------------------------------------
PS. mitääntekemättömyyspäivän määritelmä on selvästi muuttunut mielessäni aika radikaalisti vuosien kuluessa. nykyään mitääntekemättömyyspäivä tarkoittaa sitä, ettei välttämättä edes poistu asunnostaan. ei sitä, että herää jostain muualta kuin kotoa, pyöräilee kilometrikaupalla, käy kaupassa, lukee kirjaa, viettää aikaa ulkona, käy kirjastossa, ostaa kameran, juttelee tuntemattomalle ja käy hautausmaalla.
(vielä joskus olen taas se tyttö, jolle tuollainen toimeliaisuus tuntuu ihanalta mitääntekemättömyydeltä.)
runo pyromaanista ja feenikslinnusta
se on kuulemma polttavaa,
se nimetön ja
pelko mutta houkutus
pelkään kuumaa aina niin arka
(kissankieli, ne sanoo)
hiillostan silti, yllytän, tuhoa
oikein kunnolla, anna
palaa ja anna palaa tuhkaksi
äläkä koskaan ikinä
palaa
pyromaani(ni)
paloi suurella liekillä ilman öljyä
hiljaisella
tulella kauan ja lopulta aika
sammuttaa tai elämä ehkä
kiirastulen hiilloksella
makaa pieni lintu
siivistä väsynyt
vastasyntynyt
aikoo opetella laulamaan
ylläoleva ei liity mihinkään mikä on tässä nyt lähelläkään, ei edes punainen lamppu
(seitsemänsataajotain päivää)
tuli vaan tässä vaihteeksi kolmen maissa aamuyöllä sellanen olo että voisi vähän pyöritellä sanoja
mutta nyt pyörittelen itseni unten maille, heräsin aikaisin (mutten kammannut tukkaani hienommin)
ja taidan olla jo myöhässä minun ja nukkumatin treffeiltä, haukotus
Tunnisteet: itse, joskus, lyhyesti, runontapainen
lauantaina
nostalgia: kaiho, (menneen) kaipuu (osa |)
ps. kaiho on ihana sana.
maanantaina
wan•der•lust (n): the strong, innate desire to rove or travel about
ikävä lontoon kevättä.
ikävä muitakin paikkoja joissa oon käynyt.
mutta ihan kaikkein eniten on ikävä
sinne missä en vielä ole käynyt
juttelin kassaneidin kanssa pienen hetken saatuani kuitin
se oli väsynyt, katseli huokaisten kelloa ja odotti vuoronsa loppumista
(eli kassaneiti oli kuitti. hoh.)
se ilostutti ja tuuli alamäessä ilostutti myös
ja sitten joku nainen matkalaukkujensa kanssa hymyili mulle
hymyilin takaisin huomatakseni että kasvoilla oli ollut pieni hymy koko ajan
sellaisia hetkiä
muunkinlaisia hetkiä
olen kipeä ja hellyydenkipeä
ja kuumeinen ja matkakuumeinen
ja ottaa päähän
Tunnisteet: joskus, tänään, wanderlust