jäljetsilmätsuunnat+

maanantaina
äärelle kristallivirtojen



sormenpääni ovat kipeät kitaran kielistä ja ääni hiukan käheä laulamisesta
mieli aika iloinen mutta samalla jotenkin haikea tai ehkä se on vain väsymystä

on kertynyt valokuvia jaettavaksi, hetkisen ajattelin tyhjentäväni kameraani tähän nyt, mutta en taidakaan, en tällä kertaa. yksi kuva riittää, se kertoo kaiken oleellisen viime iltayöstä. sen lisäksi, että heitin talviturkkini mekossa ja ex tempore, myös tähtisädetikut ja ihanat ihmiset puuttuvat. ei se siis niin kovin oleellinen valokuva taida ollakaan.

tänään nauroin kaatosateeseen ja opettelin vedenpaisumuslaulua





Tunnisteet: , ,






psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.