jäljetsilmätsuunnat+

sunnuntaina
pois, hei lennä pois




en ole osannut kirjoittaa aikoihin. ihan kuin hiljeneminen tekisi kaikesta jotenkin vähemmän todellista, enemmän satunnaista virtaa jonka äänettömässä turvassa voin kellua ajattelematta mitään. ehkä se tekeekin. mutta ehkä voisin taas pysähtyä. edes hetkeksi. katsella, ajatella, mennä elokuviin, kuunnella ja lukea, olla enkä vain... olla.

oleminen on ollut niin petollisen helppoa, pelkkä olemassaolo, mutta samalla kuitenkin niin vaikeaa.
on tapahtunut asioita jotka ovat saaneet epäilemään, olenko valveilla vai unessa, minä vai joku muu, asioita jotka ovat niin suuria että näin pieni ihminen ei pysty ymmärtämään sitä. päättämään.
mutta pienetkin ihmiset pystyvät ihmeellisiin asioihin, kun täytyy. muistakaa se.

vielä jonain päivänä käsittelen sen. siihen asti vietän aamuisin niin paljon aikaa unessa kuin vain pystyn, makaan tyynynurkassa rumassa collegepaidassa kuten tänään ja pelaan spyroa koko päivän.




Tunnisteet: ,






psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.