jäljetsilmätsuunnat+

tiistaina
he wore black and I wore white, he would always win the fight, bang bang



ilostuttavan tuoksuinen sadepäivä ja elokuvia aamuneljään
ilostuttavan kirkas aurinkopäivä ja kill bill -tunnari päässä
päätin haluta aikaa yksin, viheltelin kotimatkallani ja pyysin tulta bussikuskilta.
kadulla tyttö hyppäsi pojan reppuselkään ja poika soitti ukulelea tyttö selässään
niille hymyilin, ja olin samalla kiitollinen hymyni esiin kaivamisesta.
on ollut hieman omituinen olo koko päivän, irrallinen ja epämukava, 
vähän kuin maailma olisi paita joka ei jotenkin vaan sovi mukavasti päälle.
sain uudet silmälasit, maksumuistutuksen ja tässä valkoisen keittiön hiljaisuudessa myös hyvän idean.
se sisältää Jonesin a.k.a. uskollisen polkupyöräni, tuulen kasvoilla ja napit korvissa. siis, näkemiin.
























 





PS. mä en ehkä kestä että suomessa on paikka nimeltä homeperseensuo. ja aika monta muutakin.



Tunnisteet: ,






psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.