jäljetsilmätsuunnat+

tiistaina
pojat laulakaa se laulu joka sai mut aina nauramaan



tämä liikahduttaa jotain minussa, kuulin sen vasta äsken ensimmäistä kertaa. rinnassa tuntuu pakahdusta, yhtäaikaa surullista ja onnellista.
jos mä kuolen nuorena kunpa olisin ehtinyt oppia miten tehdään lauluja 
aion ehtiä oppia miten tuo laulu lauletaan, miten tehdään lauluja 
monia


eilen iltayöllä oli hämärää, siitepölygalakseja lammen pinnalla, sateenjälkeistä tuoksua puissa ja rannoilla.

oi sitä sateenjälkeistä tuoksua.


kuvittelin että on paljon sanottavaa, kirjoitettavaa, mutta ehkei olekaan. ikkunalasin tuolla puolen tienvarsi on täplillään voikukkia ja tammen oksat nyökyttelevät ihan hiljalleen tuulessa, tällä puolen on eriparivillasukat ja vähäunisen yön jälkeinen raukeus, se riittää kerrottavaksi.


Tunnisteet:






psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.