perjantaina
oon jossain kaukana
kummaa, kuinka
renkaiden humina voi yhtäkkiä kuulostaa suurelta
tuulelta, sellaiselta joka tarttuu helmaan ja vie
pois, tarttuu ranteisiinnilkkoihinnytmennään
voi onko sittenkin juna, Riihimäelle tai Pietariin
pois joka tapauksessa
(paettaisiinko nyt heti)
ihme juttu sekin miten olet ollut
talven kipakoista tanssiaskelista saakka pakkasesta
palasina jääkaappini ovessa
vielä silloin vielä pitkään vielä joskus ne
lunta kuin rakkau tt a
saivat rubikin kuution kurkun pohjalle makaamaan
ja nyt yöperhosen kiertäessä ainoaa valoa
heinäkuun tuomassa uuninluukussa
se ei tunnukaan juuri miltään
mutta sinä --
en tahtoisi ajatella kuinka hyvästit odottavat
kulman takana varjoissa tummansinisissä takeissa
ja terävällä kengänkärjellään kampittavat heti
kun ehdin vasta oikoa itseni unesta,
haukotella mm rakastaisitko minua vähän
ja
näkemiin, hyvästi
----------------------------------------------------------------------
sitä löytää kaikenlaista kun pakkaa maailmaansa laatikoihin
vaikka maailmani onkin oikeasti ollut aika kauan muualla kuin kotona
kymmeniä papereita lappuja vihkonkulmia sellaisia joita en muista, kirjoitettu puistoissa sängyssä keskellä yötä huoneiden nurkissa busseissa metrossa luennoilla lampien rannoilla
(kai se tuo jotain lisää itseilmaisuun että ilmaisee muillekin kuin vain itselleen)
putoaminen on aina helpompaa kuin kiipeäminen
onneksi en pidäkään mistään liian helposta
heräsin keskellä yötä siihen että olin noussut istumaan
ehkä se olikin vain pahaa unta
mutta minä olen tässä ja se on tärkeintä.
Tunnisteet: lyhyesti, runontapainen