jäljet ● silmät ● suunnat ● +

tiistaina
just a matter how I define my state of mind
→ 0 kommenttia



pakkasin pesäni laatikoihin ja siirsin sen keskelle rappioromanttista betonihelvettiätaivasta.
parvekkeelta näkyy alueen ainoa kaunis rakennus ja yksi alueen kauniista pikku puistoista.
niitä on kai istuteltu tasapainottamaan kaikkea tätä harmautta ja dekadenssia.
pidän tästä paikasta, täällä on tilaa olla anonyymi ja olla olemassa.

taivaanranta on persikkaisen oranssihtava, pidän siitäkin.
harhailin keskustassa ystäväni kanssa, pidin myös siitä
ostimme yhdessä hassut korvakorut, yhdessä koska kummallakin on vain yksi korvakorulle sopiva reikä
pidän myös upottavasta ja hieman rumasta sohvasta parvekkeellamme
siitä, että hiukseni saa tosi pikkuiselle ja säälittävälle letille
tunteesta jaloissa kun on kävellyt paljon muttei liikaa
regina spektorin uuden levyn sävelistä
huolehtivaisesta tekstiviestistä
tyynestä tunteesta
kirsikkaoluesta
innostuksesta
auringosta
seurasta

tämä päivä oli hyvä päivä





Tunnisteet: ,






psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.