keskiviikkona
peter pan syndrome
puhuin äsken tunnin neljätoista minuuttia ja neljäkymmentäviisi sekuntia puhelimessa
join puolet dooley's-pullosta ja totesin että
"en koskaan ole katunut lähtemistä, mutta joskus olen katunut jäämistä"
(tai jotain tuonnepäin, terveisin edy poppy,
en nyt ihan tarkkaan kaiken tuon toffeeliköörin jälkeen muista)
en osaa päättää lukisinko päiväkirjoja ja yrittäisin oppia
vai kävisinkö vain sumuisille unille kippuralle peiton alle
en lakkaa tuijottamasta ensimmäisen kuvan läpinäkyviä ihmisiä
Tunnisteet: albumiaarre, tänään
psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.
keskiviikkona
peter pan syndrome
puhuin äsken tunnin neljätoista minuuttia ja neljäkymmentäviisi sekuntia puhelimessa
join puolet dooley's-pullosta ja totesin että
"en koskaan ole katunut lähtemistä, mutta joskus olen katunut jäämistä"
(tai jotain tuonnepäin, terveisin edy poppy,
en nyt ihan tarkkaan kaiken tuon toffeeliköörin jälkeen muista)
en osaa päättää lukisinko päiväkirjoja ja yrittäisin oppia
vai kävisinkö vain sumuisille unille kippuralle peiton alle
en lakkaa tuijottamasta ensimmäisen kuvan läpinäkyviä ihmisiä
Tunnisteet: albumiaarre, tänään
