torstaina
nimetön
valtateiden varsilla
eksyneiden kynsiä
jälkiä
hiekassa
ja valkoinen viiva
hiekassa raja vedessä vain
kuiskaus, sinut otan kyytiin
sinut ja
lupaus jo valmiina
sortumaan
kuivunutta verta sormilla
paperinohuilla
niillä jotka
joskus koskettivat
ehkä tai ei
vielä kerran
kohotan katseen sinne
minne ei näe kukaan
varoen, väristen
pelosta ja
tuulesta
Tunnisteet: runontapainen