jäljetsilmätsuunnat+

lauantaina
hämärä



Sinisyys tuntui peittelevältä, turvalliselta. Tyttö rahisteli lunta kengänpohjiensa alla ja jos se olisi maistunut joltain muulta kuin lumelta, se olisi sinä päivänä ollut kirpeää. Päivä laskeutui mailleen, eikä kello ollut edes kolmea. Ilta hiippaili varpaillaan luo eikä sen tuloa huomannut ennen kuin vasta sitten, kun sai todeta sen jo käärineen maiseman takkinsa suojiin. Mustuva meri kohisi huohottaen rantakallioita vasten ja tyttö seisoi ääneti korkealla kivellä, joka kohosi jyrkkänä ja mitäänsanomattoman vakavana tien vieressä. Sen taakse tyttö oli aikaisemmin syksyllä haudannut anteeksipyynnön tapaiseksi pienen taivaanvuohen, jonka sisäelimet oli syönyt paistettuina illallisen päätteeksi, ja oli rakentanut pihlajanmarjatertusta ja muista lähistöltä nyppimistään kuivahtaneista somisteista asetelman haudan koristeeksi ja muistomerkiksi. Se oli valunut tiehensä sateiden ja hankien mukana ajan hampaissa pureskeltuna ja hämärä sulki myös sisäelimettömän pienen linnun viimeisen leposijan yhä sinertyvään syliinsä. Kalatehtaan valot heräsivät ja majakat aloittivat säännöllisen räpyttelynsä levottomien aaltojen piirittäminä. Tähdet syttyivät hiljalleen, hämärä oli sulanut pimeydeksi ja tyttö oli kohmeessa. Hän käveli takaperin hypähdellen takaisin asunnolleen ja nautti siitä, että sai edetä hölmösti, kun kukaan ei ollut näkemässä.
 

Tunnisteet: , ,






psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.